Ajankohtaista | Jätä rukouspyyntö | Tarjan terveiset | Tietoa Sakarjasta



Fil.4:6
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.

Niin, älkää mistään murehtiko...Kyllä ihminen kuitenkin vaan murehtii. Minä ainakin löydän itseni murehtimasta välillä. Olen oikein syvällä siinä ja huokailen.- VOI! VOI! Tyttäreni kysyy välillä.-Mitä äiti huokailet? Hyvä kysymys? En aina itsekään tiedä. Mummollani oli tapana huokailla ja voivotella. Muistan tämän lapsuudesstani. Mietin joskus. Onko opittu tapa vai olenko perinyt melankolisuuden?
Kyllähän ihmisen elämä on sellaista puurtamista. Kuinka monen sisimmässä tälläkin hetkellä on pelko? Pelko tulevasta. Sodasta, sairaudesta...
1Joh.4:17 Siinä puhutaan. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa...
Totta on, että mitä enemmän sanomme nimeä Jeesus, Jeesus...Sitä lähemmäksi pääsemme sitä varmuutta. Meillä ei ole mitään pelättävää! Meillä ei ole mitään mistä pitäisi murehtia!
Jeesus käskee meitä olemaan lähellään. Hän on meitä lähellä. Miksi siis huoli?
Mitä siis teemme kun maailman murheet tulevat liikaa liki?

Pyydämme.-(niin kuin laulussakin sanotaan.)Muo armahda oi Herra, ole armollinen. Sun syliisi mä kaipaan. Sun siipiesi alle, nyt turvaan hakeudun. Löytääkseni suojan, kunnes myrsky ohi on!

Ja pieni kevennys tähän loppuun. Tyttäremme ollessa 3v. hän juoksi aina hirveetä vauhtia isän luokse kun isoveli ja serkkupoika kiusasivat. Juostessaan tyttäremme huusi.-Isi, isi ota uisiin, pojat kiasuu! Niin todella saamme juosta Isän syliin ja huutaa.-Isä,Isä ota syliin, paha kiusaa!

Siunatkoon Jumala sinua ja antakoon rauhan sinulle tänään, joka huokailet murehtien ja pelkäät. Koskettakoon tervehdyttävästi sieluasi ja ruumistasi💓🙏

t. Tarja

Aukioloajat:
Ma-ti 9-12

Puh.
041 7542759



Sähköposti sakarjavirkkala@gmail.com