Jes.50:10 Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan!
Pitkäperjantai oli maailman surullisin päivä. Isä taivaassakin repäisi Temppelin esiripun Poikansa kuoleman johdosta. Kaikki jotka Jeesusta rakastivat, itkivät lohduttomasti. Maailma pimeni.
Pimeyttä kesti onneksi vain hetkisen. Jeesus sanoi.-Nousen kolmantena päivänä kuolleista. Opetuslapset eivät sitä ymmärtäneet vasta kun Jeesus ilmestyi heille. Myös epäileväinen Tuomas sai koskea haavoja uskoakseen. Näin on vielä tänäkin päivänä. Saamme Jeesuksessa kaiken muunkin. Vaikka joudummekin väliin valtaviin kärsimyksiin. Pimeyteen. Muistamme, kun Mooses halusi nähdä Jumalan? Jumala sanoi ettei Häntä kukaan voi nähdä ilman että kuolisi. Sen tähden Hän käski Moosesta menemään monttuun, minkä Hän peittää kädellänsä. Ja vasta kun Jumala oli mennyt ohi, näki Mooses vain selkäpuolen. Lohdutus on siinä. Kun olemme pimeydessä. Jumala on aivan meidän yläpuolellamme ja peittää kädellänsä. Silloin Hän on tekemässä omaa työtänsä. Se hetki elämässämme ei ole mitenkään helppoa. Ei, tuskaa ja pelkoa. Onko minut Jumala hylännyt? Raamattu on täynnä kertomuksia hädästä. Miten ihmiset itkivät ja rukoilivat. Ja ilonpäivistä, jolloin he saivat vastauksen. Toiset saivat melkein heti, toiset joutuivat odottamaan vuosikymmeniä. Tuo varmasti kysymyksiä pintaan. Mutta, emme tiedä Jumalan tahtoa, emmekä Hänen teitänsä. Emme voi omin turvin tulla pois pimeydestä, jos yritämmekin, emme onnistu. Ajatellaan Moosesta, jos hän olisi rimpuillut kesken kaiken ylös. Tai Jeesuksen sovitustyön olisi joku keskeyttänyt. Niillä olisi ollut aivan hirveät seuraamukset. Kyllähän me ihmiset yritämme auttaa hädän hetkellä itse itseämme. Kuitenkin viisaus on siinä! Annamme Jumalan tehdä puolestamme, mitä täytyy. Sillä Hän parhaiten tietää. Kiva tätä on tässä kirjoittaa...Mutta, tämä on Jumalan itsensä sanaa. Näin Hän meitä kehoittaa. Luottamaan, uskomaan, jättämään kaikki Hänelle. Tuokaa rukouksin, kiittäen kaikki Hänelle tiettäväksi. Toivotan sinulle ystäväni siunausta tämänhetkiseen elämääsi. Olkoon se iloa tai surua. Herra kantaa kanssasi kuormasi. Ja rukous voi paljon, kun se on harras.
Lauluni sanoin uskotaan rukouksen voimaan.
Älä murheiden anna murtaa, älä sydäntäsi huolilla riko, vaan lähetä ne kiitos kirjein Herralle taivaaseen, niin huomaat levon saa väsyneet.
Ole aina iloinen, elä aina rukoillen, suo pyytää, Isä taivaan.
Älä pientäs unhoita, avun tarvii hukkuva. Aen tietää, Isä taivaan.
Älä murheiden anna murtaa......
Sinä löydät armosi, kun kuulet Herrasi. Suo ottaa, Isä taivaan.
Pyhän Hengen sanomaa, sinun kauttas puhutaan, ja ottaa ilo taivaan.
Älä murheiden anna murtaa.....
t. Tarja
Aukioloajat:
Puh.
Sähköposti sakarjavirkkala@gmail.com